Vaikka Marttojen toiminta on kaikille avointa, niin hyvin harvoin kukaan tulee marttailtaan ilman aikaisempaa kosketusta toimintaan, kertoo Vantaankosken marttayhdistyksen jäsen Oili Paajanen.

Useimmat uudet ihmiset tulevat mukaan naapurinsa tai tuttavansa kutsumina. Se pitää paikkansa Oilin itsensäkin kohdalla. Hänestä tuli yhdistyksen jäsen kuusi vuotta sitten, mutta sitä ennen hän osallistui marttaretkille. Muuta tuntumaa Marttoihin hän oli saanut perhepiiristä: Oilin äiti on ollut pitkään Vantaankosken marttayhdistyksen jäsen.

- Äitini on toisenlainen kuin minä. Hän on tasainen ja rauhallinen, niin kuin mieheni Ristokin. Se, että kuulumme äidin kanssa samaan yhdistykseen, kertoo tietenkin, että meillä on ihan hyvät välit.

Vantaanlaakson Martoissa on noin 30 jäsentä, joista nuorimmat ovat nelikymppisiä perheenäitejä. Yhdistyksen vanhin jäsen täyttää syyskuussa 85 vuotta.

Joissakin marttayhdistyksissä on mukana myös Martteja, miesjäseniä.

- Minä en kaipaa toimintaan mukaan Martteja. Silti Martat ei ole mikään kahvikuppi- ja lörpöttelykerho, ei myöskään ompeluseura. Me keskustelemme illan aiheesta.

Marttailtojen aiheita suunnitellaan jäsenten kiinnostusten pohjalta ja heidän itsensä, esimerkiksi kukkakauppiaan ja jalkojenhoitajan, taitotietoaan hyödyntäen.

Aiheissa toteutuu tiukemmin tai väljemmin vuonna 1899 Lucina Hagmanin johdolla perustetun naisjärjestön tavoite täydentää naisten yleissivistystä ja levittää kodin- ja terveydenhoitoa sekä kasvatusta koskevia tietoja ja taitoja.

TYÖN JA KODIN VASTAPAINOKSI MARTTAILTAAN

- Joskus olen miettinyt, viitsinkö tai jaksanko lähteä marttailtaan vai jättäisinkö sillä kertaa väliin. Koskaan en ole katunut, että lähdin. Illassa pääsee irti päivätyöstä ja kodin asioista. Onpa työpäivä ollut millainen vaan tai kotona tekemättä mitä vaan, on Martat minun oma juttuni, vain minua varten.

Päivätyökseen Oili tekee toimistotöitä suomalaisia design-koruja valmistavan yrityksen palveluksessa. Aviomiehen lisäksi Oilin perheeseen kuuluvat 14- ja 16-vuotiaat pojat. Nuoremman pojan tällä hetkellä lieväksi autismiksi diagnostisoitu poikkeavuus on aiheuttanut vanhemmille monta murhetta.

- Meistä perheenä alettiin selvittää, mikä meissä on vikana, kun kaksivuotiaan Niilon mennessä päiväkotiin kävi ilmi, että hänen kielenkehityksessään ja käyttäytymisessään on ongelmia. On pitänyt juosta terapiat, ennen kuin lapsen puhe on tullut. Nykyään Niilo puhuu normaalisti, ja ulkonäöltään hän on kuin kuka tahansa. Kaikki menee hyvin, kun hän saa kehittyä omaan tahtiinsa.

KANSAINVÄLINEN NYKY-MARTTA

Huoli lapsesta ja lapsista on taustana Oilin toiselle yhdistysharrastukselle Marttojen ohella. Hän toimii sihteerinä vanhempainyhdistyksessä, joka tukee Kilterin koulun mukautettua opetusta.

Myös Martoissa Oili arvostaa toiminnan yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia, jopa kansainvälisiä ulottuvuuksia. Vantaalla marttayhdistys on vastannut paikallisiin haasteisiin ja järjestänyt Kilterin koululla iltapäivätoimintaa erityisoppilaille.

- Yläasteikäiset ovat olleet innokkaita kokkikerholaisia.

Vantaankosken Martoilla on myös virolainen kummilapsi, lastenkotilapsi, jolle yhdistys on lähettänyt vaatteita ja joulu- ja syntymäpäiväpaketteja Marttaliiton ohjeiden mukaisesti.

Kotiseutu, sen kulttuurimaisema ja perinteet ovat nekin esillä Marttojen toiminnassa. Se sopii hyvin Oilille, joka on elänyt koko ikänsä Martinlaaksossa ja joka on muuttanut perheensä kanssa asumaan vanhempiensa 1950-luvulla rakentamaa omakotitaloa.