Yksi jos toinenkin sanoo loman jälkeen palaavansa sorvin ääreen, mutta vain harva tekee sen niin sananmukaisesti kuin Terhi Parkkinen. Hän aloittaa kolmannen opintovuotensa kone- ja metallialalla Vantaan ammatillisessa koulutuskeskuksessa Hiekkaharjussa.

- Ensimmäisenä ja toisena opiskeluvuonna teimme sekä kone- että metallipuolen töitä, kolmantena vuonna erikoistutaan jompaankumpaan. Minä erikoistun koneistukseen. Se tarkoittaa sorvaamista ja jyrsimistä, kertoo keväällä koneistajaksi valmistuva Terhi.

Vielä yläasteella tekstiilitöitä käsitöinään tehnyt Terhi sai ensi tuntuman metallitöihin jo ennen ammattikoulua: hän pääsi kokeilemaan hitsausta kotinsa takapihalla isänsä opastuksella. Koulun aikana kiinnostuksen kohde on vaihtunut levyjen muotoilusta ja hitsauksesta konepuolelle.

Yläasteen opo ei ihmetellyt Terhin opiskelualan valintaa ja sai vanhemmatkin vakuuttumaan siitä, että tyttö tietää mitä on tekemässä. Henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan kuuluu myös ylioppilastutkinnon suorittaminen.

- En ole koskaan ollut kova lukemaan. Oikeastaan olen niin laiska istumaan koulunpenkillä, että minun täytyy saada suoritetuksi kuuden, seitsemän vuoden opinnot kolmessa ja puolessa. Koska suoritan ylioppilastutkinnon ammattitutkinnon ohella, opiskelen lukiossa vain niitä aineita, jotka kirjoitan ylioppilaskirjoituksissa, Terhi tarkentaa.

Terhin opiskelut ovat olleet sukkulointia ammattikoulun ja lukion välillä. Joidenkin ammattikoulun työtuntien aikana hän on joutunut istumaan lukio-opetuksessa, mutta onnekseen hän on niin nopea töissään, että kaikki harjoitustyöt ovat valmistuneet samaa tahtia luokkatovereiden kanssa.

KOVANAHKAISUUTTA TARVITAAN

Ensi kevään ylioppilaskirjoituksissa Terhin on tarkoitus kirjoittaa kielet: äidinkieli, englanti ja ruotsi. Syksyyn jää matematiikan ja fysiikan kirjoitukset.

- Vaikka olen osallistunut kielten opetukseen myös ammattikoulun puolella, eivät aiheet ole olleet päällekkäisiä. Ammattikoulussa äidinkielessä opiskellaan kirjallisuuden lukemisen ja kirjoittamisen sijasta arkipäiväisempiä asioita - työselostusten, raporttien ja kokouspöytäkirjojen laatimista.

Ammattikoulussa ei ole kovin monia tyttöjä perinteisillä miesten aloilla - Terhi on luokkansa ainoa. Sukupuolisen erilaisuutensa hän on saanut kokea poikaporukassa niin hyvässä kuin pahassa.

- Täällä selvitäkseen pitää olla kovanahkainen ja huumorintajuinen, on osattava pitää puolensa. Pojat saattavat kysellä mitä tahansa hyvin henkilökohtaista, mutta aikaa myöten poikien puhetyyliin tottuu.

- Joskus tytölle on selvästikin annettu pienempiä hommia kuin pojille tai pantu siivoamaan hyllyjä sillä aikaa, kun pojat hitsaavat. Tuollainen toiminta lisää motivaatiotani, haluan näyttää sekä pojille että opettajille.

INSINÖÖRI, POLIISI VAI...

Viime syksynä Terhi oli toisena suomalaisena opiskelijana mukana Etelä-Korean televisioon kuvatussa opiskelua eri maissa esittelevässä sarjassa. Kuvausryhmä seurasi viikon aikana Terhin opiskelua ja elämää. Harrastuksista mukaan pääsivät posliininmaalaus ja ratsastus, ja mukaan tulivat myös kummitytön ristiäiset.

Kesätöiden saaminenkin meinasi olla kiven takana naispuoliselle koneistajaopiskelijalle. Kun Terhi soitteli puhelinluettelon metallifirmat läpi, hän saattoi vastaajan äänestä päätellä, että epäluulo kohdistui nimenomaan sukupuoleen. Oman opettajan tuella työpaikka löytyi sentään firmasta, jossa Terhi oli ollut työharjoittelussa.

- Näiden koulutusten jälkeen minulla on monia mahdollisuuksia. Saatan jatkaa insinööriksi vai opiskella poliisiksi. Syksyllä aloitan joka tapauksessa kuntosaliharjoittelun poliisiopistoon pyrkimistä ajatellen. Siinä minulla onkin edessä kova urakka, Terhi listaa haaveitaan, joskin uskoo että voisi työskennellä jonkin aikaa koneistajanakin.

- Alkava lukuvuosi jännittää. En edes vielä tarkkaan tiedä, millainen konepuolen lopputyö - parikymmensivuinen työselostus ja mahdollinen mallikappele - oikein on, Terhi pohtii.