ELOKUUN ALKUUN KUULUU Vantaalla kaksi erilaista musiikkitapahtumaa.

Ankkarokissa musiikki saa lisäpontta vahvistinkaapeista, Barokkiviikolla musiikki kaikuu keskiaikaisen kirkon kiviseinistä. Kummallakin on ystävänsä. Yhteistä on, että musiikki antaa hyvin kokonaisvaltaisen kokemuksen.Barokkiviikko, joka tänä vuonna keskittyy hengelliseen musiikkiin ja on samalla yksi Riemuvuoden 2000 tapahtumista pääkaupunkiseudulla, on lähtenyt upeasti käyntiin. Lauantain ilmaiskonsertissa, jossa kuultiin J.S. Bachin H-mollimessu, Pyhän Laurin kirkko oli tupaten täynnä. Samoin käynee torstaina, jolloin vantaalaisilla on ainutlaatuinen tilaisuus kokea, miten jumalanpalvelusta vietettiin, kun kirkko hohti vielä uutuuttaan. Keskiaikainen Pyhän Laurentiuksen messu alkaa kello 20, ristisaatto 19.30.EN TIEDÄ, MITÄ MARTTI LUTHER tuumisi Ankkarokista, mutta Barokkiviikolla hän ainakin olisi viihtynyt. Uskonpuhdistajan mukaan musiikki on olennainen osa Jumalan luomistyötä. Niin olennainen, että se on mukana "kaikissa luoduissa, jokaisessa yksityisessä oliossa erikseen ja kaikissa yhteisesti".Musiikki ilahduttaa ja lohduttaa, murtaa ja rohkaisee. Musiikki tuo mieleen menneet vuodet ja antaa toivoa tuleviin. Vaikka tuntuisi siltä, että jumalanpalveluksen saarnasta ei jäänyt mitään käteen, tuttu virsi voi koskettaa syvältä, olla vastaus armon ikävään. Musiikki kohottaa mielen korkeuksiin tai tuo lempeän kosketuksen elämän syvyyksiin.MUSIIKKI YLITTÄÄ ajan ja paikan rajat ja voi tuoda viestin ikuisuudesta, vaikka sanoja ei ymmärtäisi. Espanjalaisen Antonio Ortellsin Pyhä Oratorio Herramme Kristuksen kärsimyksestä oli sellainen kokemus. Tietysti olisi ollut mukavaa, jos oratorion teksti olisi löytynyt ohjelmakirjasta myös suomeksi. Mutta onneksi musiikin kieli puhuu suoraan sydämeen. Tuskin kenellekään kirkossa olijalle jäi epäselväksi, että Kristuksen kärsimykseen sisältyi sellainen voitto, jossa paholainenkin jää sanattomaksi.