Juha Eskelinen pitää pienten puolta
Kun kansainvälinen Pelastakaa Lapset -järjestö 1919 perustettiin, se syntyi auttamaan Balkanilla käydyn sodan lapsiuhreja. Suomessa nykyinen Pelastakaa Lapset ry sai alunperin nimen Koteja kodittomille lapsille -- kansalaissodan jäljiltä maassa oli runsaasti sotaorpoja.Sodat eivät ole maailmasta hävinneet, Balkanillakin historia on toistanut itseään. Suomessa eletään nyt vaurasta aikaa, mutta laman jälkeisen uuden nousun huumassa moni lapsi voi pahoin. Lastensuojelujärjestöllä on kädet täynnä työtä sekä maailmalla että koti-Suomessa.-- Pelastakaa Lapset on yleishumaani, poliittisesti ja uskonnollisesti puolueeton liike, joka pyrkii auttamaan heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja tekemään työtä lasten oikeuksien puolesta. Maailmalla järjestö on hyvin tunnettu: Englannissa se on suurimpia kansalaisjärjestöjä, Ruotsissa isompi kuin Punainen risti. Työtä tehdään tällä hetkellä 126 maassa, joukossa kaikki maailman kriisialueet. Suomessa perinteisen lastensuojelutyön rinnalla on jatkossa korostumassa lasten oikeuksista puhuminen.Näin esittelee Suomen Pelastakaa Lapset ry:n tuore vantaalainen pääsihteeri Juha Eskelinen työpaikkaansa. Eskelisen tavoitteena on nostaa järjestön profiilia ja saada lasten asiaa näkyvämmin esille.-- Nuorilla on omat äänitorvensa, mutta lapset ovat äänetön ja osaton ryhmä yhteiskunnassa. Tärkein tehtäväni on pitää pienten puolta, Eskelinen kiteyttää.
Kaksi omaa adoptiolasta
Ennen nykyistä työtään Eskelinen toimi YK-liiton pääsihteerinä.
Yhteiskunnallisessa toiminnassa hän laskee olleensa mukana siitä lähtien, kun keräsi lampaita seurakunnan pyhäkouluvihkoon.-- Kyllä minussa on enemmän kuin ripaus maailmanparantajaa, mutta yritän pitää jalat maassa. Jos kuvittelee maailman olevan heti huomenna parempi paikka, pettyy varmasti. Pitää edetä askel kerrallaan. Esimerkiksi tyttöjen koulutuksen parantaminen kehitysmaissa tuottaa varmasti hyviä hedelmiä, mutta muutos näkyy vasta vuosien kuluttua.-- Tässä työssä on kuitenkin kiitollista se, että voi nähdä
oman työnsä tuloksia. Ei vain A4-monisteita pinossa työpöydällä, vaan iloisia lapsia ja vältettyjä huonoja kohtaloita, Eskelinen iloitsee.Eskeliselle kansainvälinen Save The Children oli entuudestaan tuttu muun muassa aikaisemman työn kautta, järjestön kotimaiseen toimintaan hän on tutustunut myös oman asiakkuuden myötä. Perheeseen kuuluu kaksi PeLan kautta Venäjältä hankittua adoptiolasta.-- Poika täyttää kohta neljä vuotta, 2,5-vuotias tyttö tuli kuukausi sitten. Lapset ovat pitkän odotuksen täyttymys. Olen onnellinen isä, on ihanaa peuhata lasten kanssa. Työn kannalta oma adoptiokokemus merkitsee sitä, että voin ymmärtää asiakkaan näkökulmia, Eskelinen selvittää.
Laman lapset voivat pahoin
Suomessa on viime aikoina paljon keskusteltu lasten huostaanotoista.
Pelastakaa Lapset ei vastaa huostaanottopäätöksistä, mutta monet lapset sijoitetaan sijaisperheisiin tai pienryhmäkoteihin PeLan kautta. Järjestö tekee myös ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä: tukiperhetoiminnan ja lomakotien kautta pyritään auttamaan perheitä, joissa vanhempien voimavarat ovat vähissä.-- Yksittäisistä huostaanotoista ei voi keskustella julkisuudessa vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Mutta yleistä tietoa lapsiin kohdistuvista laiminlyönneistä pitäisi kyllä antaa entistä avoimemmin.-- Vaimoni teki muutama vuosi sitten lopputyönsä laman lapsista.
Valitettavasti kaikki siinä ennustetut laman jälkiseuraukset ovat käymässä toteen. Kouluissa ja päiväkodeissa toteutetut leikkaukset näkyvät nyt. Lasten mielenterveysongelmat ovat räjähtämässä käsiin.-- Uuden nousun keskellä sekä menestyjien että menettäjien lapset kärsivät. Kun vanhemmat kuormitetaan työllä, ei jää aikaa perheelle. Toisaalta monin tavoin syrjäytyneiden vanhempien lapset kärsivät laiminlyönneistä. Mistä kertoo esimerkiksi se, että alle 2-vuotiaiden huostaanotot Vantaalla ovat lisääntyneet, Eskelinen mainitsee esimerkkinä.Viimeisten kymmenen vuoden aikana perinteisessä isä-äiti perheissä asuvien lasten määrä on laskenut peräti 14 prosentilla. Moralisoimatta eroja Eskelinen huomauttaa, että aikuisten läsnäolo lasten elämässä on perheiden pirstaloituessa tilastollisesti väistämättä vähentynyt.Yhteiskunnan rakenteet ja arvomaailman muutokset ovat kytköksissä
toisiinsa. Kun monet aikuiset nyt toteuttavat itsekkäästi oman elämänsä projekteja, lapset putoavat kelkasta. Puheet laatuajasta ovat Eskelisen mukaan hölynpölyä. Kadotettu vanhemmuus on arvokysymys.Vielä enemmän korjattavaa löytyy lasten tilanteesta maailmalla.
Köyhyys, sota ja HIV iskevät pahasti lapsiin. Aivan rajan takana on kunta, jossa yli 50 prosentin 12-vuotiaista koululaisista väitetään käyttävän heroiinia. Lasten hylkääminen,väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat asioita, joista ei voi koskaan puhua liikaa.-- Tekemistä riittää kaikille, jotka haluavat lähteä mukaan lasten asialle. Meillä on pulaa sijaisvanhemmista ja tukiperheistä. PeLan kautta voi myös lähteä kummilapsitoimintaan tai osallistua erilaisiin keräyksiin.
