Hannamarja poimii mustikoita Kongosta
Vaikka mustikkasato ei pääkaupunkiseudulla vaikuta kovin runsaalta, niin saalis taitaa silti olla todennäköisempi, jos poimintapaikaksi valitsee Afrikan sijasta Pohjois-Vantaan. Marjapaikaksi löytyy Keimolan pohjoispuolelta, läheltä Nurmijärven rajaa, Kongo-niminen alue.
Syntyään helsinkiläisen, mutta nykyään Hiekkaharjussa asuvan Hannamarja Happosen kesiin on 25 vuoden ajan kuulunut äidin hankkima kesäpaikka Vantaalla. Kesänviettoon kuuluvat marja- ja sieniretket Kongon metsikköön, lyhyen kävelymatkan päähän mökiltä.
-- Tänä kesänä olen löytänyt mustikoita muutaman litran. Oikeastaan tärkeätä ei ole, kuinka paljon marjoja saa, vaan se, löytyykö niitä ollenkaan. Tiedän paikkoja, joissa mustikoita on ollut ennen, ja menen katsomaan, onko niitä siellä vieläkin.
Vuosien mittaan marjametsä on muuttanut muotoaan. Siitä on tullut kovin erinäköinen, kun osa puista on hakattu pois. Hannamarja ei vielä osaa arvioida, kuinka paljon hakkuu vaikuttaa sadon määrään ja laatuun pitemmällä aikavälillä.
-- En poimi mustikoita poimurilla. Tuntuu hyvältä tuntea mustikat käsissään. Sitä paitsi käsin poimimalla saa parempilaatuisia mustikoita.
Juuri poimitut mustikat maistuvat hyviltä sellaisenaan. Hannamarja on tehnyt myös mustikkapiirakkaa, ja osan marjoista hän on pakastanut syötäväksi myöhemmin hiutalepuuron kanssa.
Ruislinnun laulu korvissani
-- Aikaisemmin olemme keränneet myös sieniä, karvarouskuja, vaaleita orakkaita ja tatteja, herkkutattejakin. Tatit ovat siitä mukavia, ettei niitä tarvitse ryöpätä, vaan ne voi laittaa suoraan pannulle.
Poimimisen ja keräämisen lisäksi voi metsään mennä vain ihastelemaan monenlaisia luonnon pieniä ihmeitä. Heinäkuulla Hannamarja yrittää aina osua paikalle silloin, kun herkän ja hennon vanamon kellot ovat kukassa. Suurempiakin ihmettelyn aiheita saattaa löytyä: viimeksi yhteisellä mustikkaretkellä ollessaan Hannamarja ja hänen äitinsä kuulivat kauhean ryskeen ja näkivät läheltä naarashirven.
Muutama vuosi sitten Hannamarja hankki laulavan lintukirjan, levyn, jonka avulla hän on opetellut tunnistamaan lintuja niiden laulusta.
-- Tänä vuonna on pari ruisrääkkää asunut mökin lähellä. Olen tutustunut myös sepelkyyhkyyn, jolla on erikoinen pöllömäinen ääni. Tikan lentoääni kuulostaa jännittävältä. Olen huomannut, miten pääskyset ovat lennelleet ja valmistautuneet liikkeelle lähtöön ja muuttoon.
-- Kun metsään menemiselle on jokin tarkoitus, sinne tulee lähdettyä helpommin. Metsän keskellä voi nauttia hiljaisuudesta, rauhoittua ja hiljentyä.
Metsään menemisen mieli
Juuri rauhoittumista ja hiljentymistä Hannamarja kaipasi kiireisen ja väsyttävän kevään jälkeen. Palkanlaskijan työssään hänellä oli ollut paljon uuden opettelua työpaikkaan liittyneiden fuusioiden takia.
-- Nykyään lasken palkkoja neljän eri työehtosopimuksen mukaan yhden sijasta. Ennen oli vain kuukausipalkkoja ja palkkioita, mutta nyt on lisäksi paljon lyhytaikaisia työsuhteita ja tuntipalkkoja. Aina saa miettiä, mihin eläkejärjestelmään mikin palkka kuuluu.
Vaikka keväällä tuntui välillä, ettei millään enää jaksa, niin jostain löytyi voimia enemmän kuin olisi voinut arvata. Hannamarja kokee lisäresurssikseen myös puolenkymmenen vuoden takaisen uskoontulon.
-- Ihminen on pohjimmiltaan aina yksin, mutta koettuani, että Jumala rakastaa minua sellaisena kuin olen, minusta on alkanut tuntua, etten ole enää yksin. Saan kiukutella ja kipuilla, mutta Jumala ei siitä suutu. Uskoontuloni jälkeen on elämääni tullut värejä ja sävyjä, ennen kaikki oli mustavalkoisempaa.
Pari vuotta sitten Hannamarjan elämään löytyi tansseista nykyinen kihlattu Heikki. Neliviikkoisen lomansa Hannamarja vietti osittain yksin tai äitinsä kanssa ja osittain yhdessä Heikin kanssa. Aika ajoin seuraan liittyi Heikin poika Niko, 8. Yhteiset lomamatkat suuntautuivat €htäriin ja Tammisaareen.
-- Loman aikana saatoin pysähtyä ja käydä läpi monia asioita, myös jumalasuhdettani, joka tuntuu taas läheisemmältä.Työasioita en kyllä miettinyt, mutta kun pidin lomaa tarpeeksi kauan, ei työhön palaaminen tuntunut vaikealta. Ehkä syksy on tasaisempi ja rauhallisempi kuin kevät.
Hannamarja Happonen poimi mustikoita Kongossa 5.8.
