Kirkastussunnuntaina meille muistutetaan Jeesuksen jumalallisuudesta ja siitä, kuinka Jumalan kirkkaus tulee näkyväksi Ihmisen Pojassa. Matteus, Markus ja Luukas kuvaavat evankeliumeissaan, kuinka Jeesus nousee lähimpien opetuslastensa kanssa vuorelle. Siellä Jeesuksen kirkkaus tulee silminnähtäväksi Hänen hohtavan valkoisissa vaatteissaan. Samalla Jumalan taivaallinen sana osoittaa Kristuksen jumaluuden.

Kuitenkin taivaallinen, hohtavan valkoinen kirkkaus tuntuu olevan kaukana siitä mielikuviemme Nasaretin miehestä, joka muistetaan ennen kaikkea syntisten ystävänä. Sillä mitä kirkkautta tai jumalallista on siinä, että syö ystävyydenaterian rahaa huijaavan veronkerääjän kanssa tai siinä, että antaa prostituoidun suudella jalkojaan? Mitä hohdokasta on siinä, että seurustelee yhteiskunnan inhottujen laitapuolenkulkijoiden kanssa?

Jeesuksen kirkkaus ei kuitenkaan ole erillään hänen toiminnastaan. Vuorella tulee näkyviin täydellisenä se kirkkaus, josta Jeesuksen opetukset ja teot olivat jo aikaisemmin olleet osoituksena. Hyväksymällä yhteisön hyljeksimät ihmiset Jeesus osoitti, ettei Jumalan rakkaus tunne rajoja, vaan kurottautuu juuri heikkoja ja syntisiä kohden. Jumalan kirkkaus tulee näin ilmi kaikkensa antavassa rakkaudessa.

Sama ajatus tulee esiin myös Paavalin Toisessa kirjeessä korinttolaisille. Siinä apostoli kertoo, kuinka Herra oli rohkaissut häntä sanoen: Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Näin Kristus pyrkii korostamaan, että Hänen armonsa osoittaa vahvuutensa erityisesti heikkouden keskellä. Jeesus kirkastuukin siellä, missä ei kiivetä vuorelle, vaan tiputaan pimeään rotkoon. Siellä, missä maailman pimeys tuntuu läpäisemättömältä, siellä Kristus on maailmaan tunkeutuva valo.

Ensi sunnuntaina vietetään kirkastussunnuntaita. Päivän evankeliumitekstit kertovat kuinka opetuslapset saivat nähdä vuorella Jeesuksen kirkastamisen, hänen jumalallisen suuruutensa, ja kuulla Jumalan sanovan Jeesuksesta: Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 97:1-6, 12; 2 Kor. 12:2-10; Joh. 13:31-32.