Myyrmäen kirkolta lähti bussilastillinen väkeä seuramatkalle

seuroistaan kuuluisille herättäjäjuhlille Nurmoon, joka on körttiläisyyden sydänaluetta.Bussin startatessa kirkon pihasta lastina oli sekalainen

seurakunta miehiä ja naisia, joista useat eivät tunteneet toisiaan ennestään. Toiset lähtivät matkaan ystävän tai puolison kanssa, jotkut olivat saapuneet yksin. Pääosa oli varttuneempaa väkeä, mutta oli joukossa nuorempiakin ja pari lasta.Vaikka vanhimman ja nuorimman matkalaisen ikäero oli vähintään seitsemänkymmentä vuotta, matkattiin bussissa hyvässä luokkaretkihengessä.
- Ainoa oikea tapa matkustaa hengellisille kesäjuhlille on mennä bussiretkueen mukana, perusteli joku matkustustavan valintaansa.Perustelu päti myös tällä retkellä, matkanjohtaja Mirja Taipale jakeli Siionin virret -laulukirjaa lainaksi, ja virittäytyminen herättäjäjuhlien tunnelmaan alkoi yhteisveisuulla.Vantaankosken kirkkoherra ja Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosaston puheenjohtaja Jaakko Simojoki johti veisuuta. Hän kertoi herännäisyydestä ja tämänvuotisten herättäjäjuhlien pitopaikasta Nurmosta.

Herännyt vai körtti

- Käsite herännäisyys viittaa heräämiseen ja herätykseen. 1800-luvun uskonnollinen liikehdintä ilmeni Suomessa pääosin jyrkkinä ja äkillisinä mielen- ja elämänmuutoksina. Nimi antoi aikoinaan oikean mielikuvan liikkeestä, vahvistaa herännäisyyden tuntija Matti Kujanpää.Nykyään uskonnollinen herääminen on usein hidas, ja jopa ihmisen itsensäkin kannalta huomaamaton prosessi. Matalan profiilin seuraliikkeeksi itseään mainostava herännäisyys ei aseta mitään erityisvaatimuksia seuroihin tuleville tai edes yhdistyksen jäseniksi liittyville.Liikettä nimitetään usein körttiläisyydeksi, vaikka siihen kuuluvat eivät yleensä enää käytä mustaa körttipukua (ruotsin kielen skört=vaate/halkio).
- Herättäjäjuhlia on järjestetty vuodesta 1893 alkaen, ja juhlat ovat neljättä kertaa Nurmossa. Nurmo on herännäisyyden sydänaluetta, jatkaa Jaakko Simojoki.Viiden vuoden takaisen selvityksen mukaan Nurmo on myös luterilaisen kirkollisuuden ydinaluetta, ainakin vastaavankokoiseen pääkaupunkiseudun seurakuntaan verrattuna.
- Nurmossa näkyy kansankirkon voima - täällä on enemmän pyhäkoulunopettajia kuin etelän seurakunnassa pyhäkoululaisia. Voima tuli esiin myös herättäjäjuhlien järjestelyissä: juhannukselta aloitetut juhlatalkoot piti keskeyttää kahden päivän kuluttua, koska työt edistyivät liian nopeasti, Nurmon kirkkoherra Jouko Ikola kertoo.Toisaalta kanta-Nurmon ulkopuolella kaupunkimaisella alueella seurakuntalaisia ei saada yhtä paljon seurakunnan tilaisuuksiin.

Seuroista seuroihin

olivat siirtäneet oman tapahtumansa seuraavaan viikonloppuun Seinäjoen seudun liikenne- ja majoituspaikkatilanteen helpottamiseksi.Juhlajärjestelyissä ei tullut ikäviä yllätyksiä. Perjantai-iltapäivän ukkossade ja muiden päivien lyhyet sadekuurot eivät yllättäneet ketään, seuroja kun voitiin kuitenkin viettää lämpimässä kesäsäässä.
- Sateen jälkeen ei tarvitse istua märälle penkille, jos istuinlankku käännetään. Panemalla kasan juhlilla jaossa olevia sanomalehtiä muovipussiin saa pehmustetun ja kuivan istuinalustan, neuvoi kokenut juhlilla kävijä tulokkaita.Herättäjäjuhlien ohjelma ei tarjonnut yllätyksiä: seuroissa virttä seurasi puhe, jota seurasi virsi. Seuroissa veisattiin Siionin virsiä, mutta sunnuntain jumalanpalveluksessa käytettiin virsikirjaa.
- Seurapuheet eivät ole mahtavaa julistusta kirkolle tai maailmalle, eivätkä opetusta. Ne ovat sielunhoidollista puhetta, yksilön tukemista elämän kamppailujen, ahdistusten ja syyllisyyden keskellä. Siionin virsien rukoukset ja rukouksen henki korvaavat erilliset rukoukset seuroissa, määrittelivät herännäisyyden nykyjohtajat Jaakko Elenius ja Jouko Kuusinen seurojen luonnetta.Juhlien järjestäjät pitivät yllätyksenä seuraväen määrää: perjantain aattoseuroissa oli 18 000 ja lauantain päiväseuroissa 25 000 juhlavierasta. Ihmeteltiin ja kyseltiin, keitä nämä ihmiset oikein ovat ja mistä he tulevat. Oman vastauksensa noihin kysymyksiin antoivat jutteluetäisyydelle osuneet ihmiset.

Uuskörttejä ja kantakirjakörttejä

- En muista, olinko herättäjäjuhlilla ensimmäistä kertaa vuonna 1947 vai -48. Joka tapauksessa juhlat olivat Jyväskylässä. Olen käynyt ehkä 40 juhlilla. Aina en ole päässyt kolmivuorotyön takia, kertoi bussissa vierustoverina istunut Hanna Tolvanen.Hasun perhe äiti Marja, isä Pekka, Pekka Johannes 11, Joonas 10, Saara 7, Anne 6 jaHanna 4 tuli juhlille Espoosta. Sinne he muuttivat puoli vuotta sitten Iisalmesta.
- Oli päästävä juurille: tapaamaan sukulaisia ja ystäviä, rauhoittumaan ja saamaan voimia tulevalle kaudelle, kertoi körttipuvun itselleen muutama vuosi sitten ommellut Marja-äiti.Kaikilla ei ole heränneitä sukujuuria, eikä heitä siten voi pitää kantakirjakörtteinä. Samaan majapaikkaan kanssani osunut vantaankoskelainen Salme Sainio kutsui itseään uuskörtiksi. Hän oli toista kertaa herättäjäjuhlilla.
- Pari vuotta sitten huomasin lehdestä, että körttiläisyydestä kiinnostuneita kutsuttiin kirkolle seuroihin. Menin mukaan. Ihmetyttää, miten seurapuheet ovat liittyneet omaan elämääni. Ne ovat tukeneet minua avioeroni ja aikuisen lapseni sairauden aikana.

Järvenpäässä veisataan uusia veisuja

järjestetään Järvenpäässä, myönsi kenttäruokalassa vastapäätäni aterioinut nainen, joka paljastui nykyään Hakunilassa asuvaksi Sisko Närerannaksi.Järvenpäässä asuessaan Sisko toimi seurakunnassa vapaaehtoisena velkaneuvojana. Kerran seurakuntatalolla liikkuessaan hän poikkesi kirkkoherra Jaakko Harjuvaaran avoinna olevasta työhuoneen ovesta sisään ja ehdotti juhlien järjestämistä.Vuoden 2001 herättäjäjuhlat järjestetään ensimmäistä kertaa näin lähellä Helsinkiä. Herättäjäjuhlien järjestämiseen osallistuvat Järvenpään lisäksi Tuusulan ja Keravan seurakunnat.Nurmossa seuraväki sai kuitenkin itselleen tehtävän, joka on tarkoitus toteuttaa jo ennen seuraavia juhlia. Juhlilla julkistettiin Veisuut, Ehdotuksia uusiksi Siionin virsiksi. Seuraväki voi käytännössä testata, onko ehdotuksen 105 veisussa ainesta aidoiksi Siionin virsiksi.
- On hyvä, ettei kaikkiin teksteihin ole tehty sävelmää joku saattaa hyvinkin innostua säveltämään. Myös uusissa sävelmissä pitäisi mielestäni olla Siionin virsien levollisuutta. Niiden pitäisi sopia seuraveisuiksi, mutta ne eivät silti saisi olla liian helppoja, hahmotteli ensi ajatuksiaan Merja Soininen.Merjan mielestä kokoelmaan sisältyvät Jouko Ikolan sanoitukset

ovat erittäin koskettavia. Ne käsittelevät elämän ja arjen kysymyksiä nykykielellä. Lisäksi etenkin Jaakko Löytyn lauluissa sanat ja sävel muodostavat hyvän kokonaisuuden.Kotimatkalla moni tuntui hyräilevän tai tapailevan hiljaa mielessään Jaakko Löytyn huutoja ja kuiskauksia:
Näytä, Herra, paikkani, / kuljen eksyksissä. /
Tahdon olla avuksi, / kunhan tiedän, missä. /
Armollinen Jumala, / sokeaa taas taluta.
Ikäväänsä huutava laulaja parkaisee veisun jokaisen säkeistön lopussa: Armollinen Jumala, / sokeaa taas taluta.

Pyhiinvaelluksen tuntua

Päivi ja Ilkka Kuivalainen olivat ensimmäistä kertaa yhdessä Herättäjäjuhlilla. Ilkka paremminkin tietää kuin muistaa olleensa juhlilla kerran aikaisemmin, nelivuotiaana. Nuorenparin seurana olivat Päivin vanhemmat, joille juhlilla käyminen on perinne.
- Juhlilla oli mukava tunnelma. Muihin hengellisiin kesäjuhliin verrattuna erilaista on se, että seurapenkit ovat ulkona. Saa nauttia auringosta ja sateesta, jopa yhtä aikaa, Ilkka tuumii.
- Vaikuttavinta oli päätösseurojen loppurukous, jossa rukoiltiin Filippiineillä panttivankeina olevien suomalaismiesten puolesta. Minua puhutteli se, että muistettiin toisen panttivangin Nurmossa asuvaa äitiä Ilmi Fräntiä. Juhlien lopussa seisaaltaan laulettu virsi Herraa hyvää kiittäkää jäi erityisesti mieleen, Päivi pohtii.Parikymmentä vuotta sitten Eira Perheentupa eli yhtä elämänsä vaikeaa vaihetta. Ensimmäisillä herättäjäjuhlillaan Laukaassa hän koki saaneensa hoitoa, ja siitä lähtien hän on käynyt juhlilla vuosittain.
- Juhlamatkalla majoituin yhteismajoituksessa, siinä on oma hohtonsa. Yhteismajoitus järjestyy yleensä juhlapaikan läheltä. Yksinkertaisissa oloissa, kapealla patjalla ja lattialla nukkumisessa on pyhiinvaelluksen tuntu. Lisäksi yhteismajoituksessa tapaa kaikenlaisia ihmisiä, Eira iloitsee.Leena ja Matti Honkapohja olivat ensimmäisellä herättäjäjuhlamatkallaan. Aikaisemmin he ovat olleet vain muutaman kerran herännäisseuroissa Hämeenkylän kirkolla. Leenan sukutaustasta löytyy herännäisyyttä. Siionin virret eivät olleet heille kovin tuttuja ennestään.
- Siionin virret ovat erikoisia, melankolisia. Niissä ja seurapuheissakin korostuu kaksi ajatusta: ihminen on syntinen, mutta Jumala armahtaa hänet, Leena arvioi.Matista mieleenpainuvinta oli osallistua jumalanpalvelukseen suuremmassa joukossa kuin koskaan aikaisemmin.Irma Kauranne on iloinen siitä, että vuosien mittaan seurapäivien iltaohjelmaksi on alettu järjestää korkeatasoisia kulttuuritilaisuuksia.- Ajastamme kertoo jotain myönteistä, että niin monilla ihmisillä on harrastusta kirjoittaa tai säveltää uusia Siionin virsiä. Ehkä se osoittaa todeksi Juha Siltalan seurapuheessa esittämän ajatuksen, että körttiläisyys on hyvä vaihtoehto nykyajan ihmiselle.
- Koskettavinta oli ehtoolliselle meno sunnuntain jumalanpalveluksessa. Herättäjäjuhlilla ehtoollinen on jotenkin erilainen kuin muualla, Anna-Liisa Välimaa ajattelee.Anna-Liisan mielestä jo ehtoolliselle osallistuvien suuri määrä parikymmentä tuhatta tekee vaikutuksen. Vuosi vuoden jälkeen juuri ehtoollisella vahvistuu kokemus, että herännäisyys on sekä lapsuuskodin perintö että oma hengellinen koti.