Rippileirillä valvovat

Kesäinen viikko luonnossa, rippikoulukavereiden, isosten ja leirin ohjaajien kanssa on mieleenpainuva kokemus.

- Tule leirille mieli avoimena. Jätä vanhat roolisi kotiin, neuvoo Raisa Savolainen isosen kokemuksellaan.

Jokainen rippileiri on ainutlaatuinen: kahta samanlaista leirijaksoa ei synny.

- Kavereiden kertomukset omasta leiristään eivät aina toteudu jokaisen kohdalla. Rippileirin henki ja sisältö kasvavat ihmissuhteista. Kudelmaan yhdistyvät niin leiriläisten, ohjaajien kuin isostenkin persoonallisuudet, kuvailee Vantaankosken seurakunnan rippileireillä isosena viihtyvä Raisa Savolainen.

-- Yhtäläisyyttäkin löytyy: leirin alussa tunnelma on usein tunnusteleva, mutta loppuviikolla saavutetaan tiivis yhteishenki, hän jatkaa.

Kaveri ja pomo auttavat aina

Syksyllä seitsemäntoista vuotta täyttävä Raisa on ehtinyt isoseksi jo muutaman kerran: kesäriparille Sipoon Kuntokallioon ja hiihtolomaleirille Itä-Suomeen, Nilsiän kuntaan. Tänä kesänä on vuorossa leiri Klaukkalan Holmassa.

- Isoset huolehtivat leiriläisistä oppituntien välillä. Valvomme vapaa-ajanviettoa, mm. uimareissuja. Ohjaamme ryhmätöitä, suunnittelemme hartaushetkiä ja järjestämme iltaohjelmaa. Leiriläisten aamuherätys ja iltahiljaisuuden ylläpito kuuluvat meille. Olemme lähellä myös silloin, kun joku haluaa jutella, kertoo Raisa Savolainen.

Isosen on osattava olla leiriläiselle sekä kaveri että pomo. Luonteeltaan rauhallinen Raisa ei yleensä suutu, vaan ohjaa toisen tottelemaan neuvotellen. Hän tulee mainiosti toimeen myös poikien kanssa. Kyky on kehittynyt kaksosveli Erikin rinnalla kasvaessa.

- Isosena onnistuu, kun on oma itsensä. Joukkoon tarvitaan erilaisia luonteita. Ole aito, yritä parhaasi ja noudata leirin perussääntöjä, neuvoo Raisa Savolainen.

Raisa lähti rippileirin jälkeen seurakunnan isokouluun verkalleen, vain tutustumaan toimintaan. Nyt innostus on kasvanut. Isokoulussa ja seurakunnan nuorisotilaisuuksissa kuluu pari iltaa viikossa.

- Matkaan on tarttunut paljon ajateltavaa. Arkeen voi löytää pysyviä ilonaiheita. Ryhmänohjaajan kykyni ovat myös kehittyneet. Niistä voisi olla hyötyä esimerkiksi nuoriso-ohjaajan työssä, arvioi Raisa.

Osattava kaikkea hartaudesta seurusteluun

Rippileirin hartaushetkiin isoset valitsevat itse ajankohtaiselta tuntuvia aiheita. Raisa haluaisi tänä kesänä kysyä nuorilta, ovatko heidän haluamansa asiat aina tärkeitä.

- Sain ajatuksen lukion aamunavauksesta. Siinä kerrottiin tarina pojasta, joka pyysi Jumalalta itselleen lenkkijalkineita. Usko oli koetteella, kun sopivia kenkiä ei ilmaantunut.

-- Myöhemmin kävi ilmi, että lenkkeily olisi vahingoittanut pojan terveyttä vakavasti. Ihminen ei aina itse tiedä, mikä hänelle on hyväksi. Nuoren elämässä on usein tällaista valinnan vaikeutta, perustelee Raisa.

Seurusteluun ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat rippileiriläisille tärkeitä, mutta arkoja. Isosten avulla aihetta päästään käsittelemään luontevammin.

- Seurusteluasioita käsittelevään kokoontumiseen tytöt ja pojat jakaantuvat eri ryhmiin. Isoset auttavat listaamaan mieltä askarruttavia kysymyksiä paperille. Ryhmät kerääntyvät yhteen, ja kysymykset luetaan ääneen. Pojat vastaavat tyttöjen kysymyksiin ja tytöt poikien. Isosten ja rohkeampien leiriläisten joukossa ujotkin uskaltautuvat keskusteluun, selittää Raisa.

Raisaa miellyttävät rippileirien monipuoliset työskentelytavat. Keskittymistä ja hiljentymistä on harjoiteltu mm. satuhetkillä. Salainen ystävä -leikki opettaa ilmaisemaan ajatuksia kirjeenvaihdossa tuntemattoman kanssa.

---------------------------------------

Öökkönä redi? on isosen sanakirja

Nuorten Keskus on julkaissut rippikoulun isosille oman opaskirjan. Sanaston muotoon laadittu teksti auttaa vastaamaan leiriläisten kysymyksiin uskonnosta. Mukana on myös ohjeet isosen tehtävistä ja käytöksestä. Lopusta löytyy leikkimielinen soveltuvuustesti. Kirjan ovat laatineet Tanja Heinikainen, Kirsi Keinänen, Senni Talja, Minna Tasanko ja Virpi Tuomainen. Kustantaja Lasten Keskus, paino Hämeenlinna; 2000, 150 sivua, hinta 49 mk.