NAISPAPPEUTTA VASTUSTAA EDELLEEN 11 prosenttia seurakuntien työntekijöistä ja 12 prosenttia luottamushenkilöistä, vaikka ensimmäisten naisten pappisvihkimyksestä on kulunut jo runsaat 12 vuotta. Erityisesti vastustus näkyy ja tuntuu Oulun hiippakunnassa ja osassa kirkon herätysliikkeitä, mutta murtumia vastustajien tiukkaan linjaan on jo tullut.

Merkittävä on tieto, että tiukkoja, yhteistyöstä ehdottomasti kieltäytyviä naispappeuden vastustajia on Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan vain kolme prosenttia työntekijöistä. Kahdeksan prosenttia vastustaa naispappeutta, mutta kunnioittaa kirkon päätöstä ja katsoo voivansa toimia yhteistyössä naispapin kanssa. On myös niitä, jotka ovat muuttaneet mieltään nähtyään sen hienon työn, jota naispapit seurakunnissa tekevät.

MIELENKIINTOINEN TIETO ON sekin, että herätysliikkeistä naispappeuden vastustajien linnakkeeksi leimautuneen evankelisen liikkeen kannattajista kolme neljästä hyväksyy naispappeuden.

Evankelisessa liikkeessä valtaa pitänyt naispappeutta vastustava vähemmistö on pikku hiljaa joutumassa taipumaan pitkään vaiennetun enemmistön edessä. Pari viikkoa sitten pidetyssä Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen johtokunnan kokouksessa johtokunta hyväksyi lausuman, jonka mukaan yhdistyksen jäsenillä on asiassa omantunnon vapaus. Toivoa sopii, että vähemmistö hyväksyy tämän, ja aikoinaan nimenomaan armon avaruutta korostanut liike pysyy kasassa.

OULUN HIIPPAKUNNAN PIISPANVAALISSA yhtenä kysymyksenä nousee esille suhtautuminen naispappeuteen. Eläkkeelle jäävä piispa Olavi Rimpiläinen on ollut tiukka naispappeuden vastustaja. Hänen seuraajakseen valittavalta - naispappeuden kannattajalta tai vastustajalta - vaaditaan joka tapauksessa melkoista suvaitsevuutta erilaisia näkemyksiä kohtaan. Muuten hiippakunnassa ollaan vielä vaikeuksissa.

Useimmat seurakuntalaiset ovat jo aikoja sitten lakanneet pohtimasta papin sukupuolta. Olennaista on, että hän tekee työtä sydämellään.