- Apostolit kokivat vainoa, heitä vietiin neuvostojen eteen. Sitä me koemme nyt, sanoi Tampereen Pirkkahallissa pidettyyn rukouskokoukseen osallistuva maallikko Helsingin Sanomille (HS 4.6.).

Nokian kirkkoherran Markku Koiviston johtama armolahjoja korostava herätysliike ja Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkala ovat ajautuneet vastakkainasetteluun, joka ei ole kirkkohistoriassa tuntematon. Kristinusko Suomessa -teoksen päätoimittaja Eino Murtorinne palauttaa mieliin 1800-luvun tilanteen.

- Keisari ja hallitusvalta olivat huolissaan siitä, että herätykseen saattoi sisältyä jotakin valtion kannalta vaarallista. Siksi piispojen piti rauhoittaa kuohuntaa. Maallikoihin päätettiin suhtautua ymmärtäväisemmin, mutta herätyksessä mukana olevia pappeja kohdeltiin ankarammin.

Myöhemmin herätysliikkeet kirkollistuivat ja saivat johtajiaan piispoiksi. Murtorinteen mukaan viime vuosisadan kokemukset ovat muistissa siten, että piispat ottavat melko varovaisesti kantaa uusiin ilmiöihin. Näin tapahtuu yleensä vasta, kun syntyy selviä ylilyöntejä.

- Piispojen tehtävänä on valvoa, ettei seurakuntien tavanomaista hengellistä elämää herätyksen innossa aliarvioida, Murtorinne muistuttaa.

Murtorinne löytää selviä yhtymäkohtia viime vuosisadan alun ja tämän vuosituhannen vaihteen yhteiskunnallisesta tilanteesta.

- Takana on kausi, jolloin uskontoon suhtauduttiin torjuvasti. Sitä seuraa aaltoliike: uskonnollisen etsinnän kausi. Aivan niin kuin 1800-luvulla haettiin vastapainoa valistukselle, niin nyt nämä uudet liikkeet ovat vastareaktiota koville arvoille, kaupallisuudelle ja tietoyhteiskunnalle. Ne tarjoavat pelkän tiedon rinnalle myös tunnetta ja elämyksiä, Murtorinne arvioi.

Karismaattisuuskaan ei ole kirkossa uusi asia, sillä myös viime vuosisadan herätyksissä oli alkuvaiheissaan hurmoksellisia ilmiöitä: kielilläpuhumista, unissasaarnaamista, hyppelyä ja käsien taputtamista.

Murtorinteen mukaan luterilaisen kirkon sisällä nykyisin toimivassa karismaattisuudessa on erilaisia menettelytapoja.

- Seppo Juntunen kertoi omaksuneensa luterilaisen vanhurskauttamisopin minun luennoillani. Hänen ja Pirkko Jalovaaran tilaisuudet ovat vähemmän julkisuushakuisia ja rauhallisempia kuin nyt Nokialla näyttäisi olevan.

- Karismaattisten liikkeiden vaarana on, että käy niin kuin Amerikassa, jossa tutkimusten mukaan niillä voi olla hetkellisesti suuri vaikutus, mutta sen jälkeen maaperä on kulottunutta. Ne, jotka eivät lähde mukaan, saattavat vieraantua seurakunnasta. Tällaista tilannetta piispa haluaa välttää.