Parikymmentä lasta nauttii kesästä Tikkurilan kirkon kesäkerhossa.

Kolmevuotiaat kaksoset Rene ja Reija ovat ensimmäistä kertaa jäseninä säännöllisesti kokoontuvassa lapsiryhmässä, kun he osallistuvat Tikkurilan kirkon kesäkerhoon. Äiti Maarit Brandt muistelee, että lapset ovat olleet aikaisemmin vain viikon ajan kesämuskarissa. Silloin vuoden ikäisten lasten seurana oli tietenkin myös oma äiti.

- Lapset tulevat tänne mielellään. Täällä on kavereita. On hyvä, kun joku viitsii järjestää lapsille toimintaa. Syksyllä kaksoset menevät kerran viikossa kokoontuvaan päiväkerhoon, Maarit kertoo lapsia tuodessaan.

Kerhon kaksi ja puoli tuntia kestävän kokoontumisen ajan hän voi olla kahdestaan yksivuotiaan Rikun kanssa. Kesäkuun ajan kokoontuvassa kerhossa kaksosilla on seuranaan monia ikätovereita: pääosa lapsista on 3-4-vuotiaita, mutta joukossa on muutama kouluun meneväkin.

- Toiset lapset uskaltavat irtautua vanhemmasta vasta, kun ohjaaja ottaa kädestä ja vie leikkimään, kertoo Armi Suominen, yksi kerhon kolmesta ohjaajasta, ja toivottelee lapsia tervetulleiksi kerhoon.

Lapset jättävät reppunsa koreihin, ja kiipeilytelineet, keinut ja muut leikkikalut vetävät heitä puoleensa.

- Tuleeko joku pelaamaan Valtterin kanssa? kyselee ohjaaja Eila Palonen.

Kohta Valtteri, melkein 4, kertoo touhuistaan innostuneena.

- Olen tehnyt kaikkea kivaa: potkinut palloa tai mennyt pyllyllä. Olen kiipeillyt, enkä ole yhtään tippunut.

Kaksi pienimmistä aloittelee omaa palloleikkiään. Molemmilla on kaksi palloa.

- Heitelkää palloja toisillenne, Armi neuvoo, mutta neuvoista välittämättä lapset juoksevat pitkin pihaa ja pikkupallot pysyvät tiukasti kummankin käsissä.

- Ei aikuinen osaa paljon neuvoa lasten leikeissä, Armi myöntää.

- Leikkiessä opitaan kuitenkin, että kaverin leikki on yhtä tärkeä kuin minun oma leikkini.

Tutustuttuaan lapset kutsuvat kerhonohjaajia etunimeltä, mutta aluksi ohjaajaksi tai tädiksi - tai päiväkodissa olleet lapset usein opeksi. Vahingossa nimitykseksi saattaa tulla myös äiti tai mummo.

Valtteri tulee Armin luo pyytämään tältä virka-apua.

- Noi isot sanoo meitä tyhmiksi.

- Ei ne varmaan kovin isoja ole, kun eivät tiedä, ettei niin voi sanoa, Armi vastaa.

PAPERILLE SYNTYY NUOLIA

Kirkon seinustalla on lasinen kellarivaraston katto, joka on sopivan matalalla - se käy hyvin maalaustelineeksi. Sille ohjaajat ovat levittäneet paperiarkkeja, joita voi maalata peiteväreillä.

- Vedä hihat ylöspäin, etteivät ne kastu, ja ota vettä viilipurkkiin. Tästä voit valita, millaisen siveltimen haluat, kapean vai leveän. Voit ottaa myös minkä värin haluat. Sivellin kastellaan ensin veteen, ja sitten väriin. Sitten kun haluat käyttää toista väriä, tule tänne vaihtamaan väri, ohjaaja Aulikki Kleemola neuvoo ja auttaa Kiian, 4, päälle suojaessua.

Joskus hellepäivinä kerhossa maalataan pihan kiveyksiä pelkällä vedellä tai piirretään katuliiduilla. Toisinaan käytetään sormivärejä, muovailuvahaa tai savea. Jokaiseen kerhokertaan ohjaajat suunnittelevat jonkin erityistekemisen, joka voi olla myös lähiseudulle kävellen tehty retki.

Papereille alkaa ilmestyä värejä ja muotoja. Vain yksi töistä on selvästi esittävä.

- Tässä on lintu, talo ja aurinko. Tää on nurmikko, Iiris, 4, osoittelee muotoja, jotka aikuinenkin tunnistaa sanotuiksi.

- Mitä nämä ovat? aikuinen kysyy kuvioista, joita hän epäilee tyylitellyiksi männyiksi.

- Ne ovat nuolia ja ne tarkoittavat ylöspäin. Ylhäällä taivaalla lentää valkoisia enkeleitä. Nuoli tuonne päin tarkoittaa noitalinnaa, siellä asuu noita, Iiris selittää sivulle päin osoittavaa nuolta. Toisia matalampi ja kallellaan oleva nuoli on suoja, jonne voi kömpiä, kun sataa.

KRASSINSIEMENET SAAVAT MULTAPEITON

Kesäelämään kuuluu monilla, myös kerholaisilla, viljely- ja kylvötöitä. Kerholaisille on annettu lupa kasvattaa kukkia kirkon pihan kukkaryhmässä. Kesäkuun alussa on kylvötöiden aika.

- Näin vedetään vako, johon siemenet laitetaan, ohjaaja kertoo ympärillään olevalle muutamalle lapselle.

Lapset ripottelevat siemeniä vakoon ja peittävät ne. Kastelukannulla haetaan vettä kylvöksen päälle.

- Laitetaan sitten vielä rivin päähän merkki siitä, mitä on kylvetty, ohjaaja sanoo ja pujottaa puutikkuun krassinsiemenpussin ja tuikkaa tikun maahan.

- Täällä tulee Henri Kukkonen, ilmoittaa kukkaryhmän betonireunukselta alas hyppäävä Iiro, 3.

Nopeimmat lapsista ehtivät vielä kiivetä ja roikkua kiipeilytelineissä tai kiitää muutaman kierroksen pihan ympäri, ennen kuin kerholaiset kokoontuvat pihalla päivän päättävään piiriin.

Laululeikkiin voi osallistua, vaikkei se olisikaan tuttu ennestään.

Tule ystäväksi näin, kaveriksi nimittäin, meillä hauskempaa on käsikkäin.

Kädet yhteen lyön, jaloillani tömistän, sitten lopuksi, näin hypähdän: Hui!

- Onko teillä jo nälkä? ohjaajat kysyvät.

- Joo, joo, joo! kuuluu vastaus monin huutomerkein.

Siis reput selkään, sisälle käsien pesulle, vessaan ja syömään eväitä. Sisäleikkejä ehditään vain hetki, kun joku jo huomaa ulkona pihalla olijat.

- Tuolla on minun äiti!