NAISTEN PÄÄSY LÄHETYSTYÖHÖN ei ole ollut helppoa. Kun Suomen lähetysseura ensimmäisenä suomalaisena lähetysjärjestönä aloitti työnsä Ambomaalla - nykyisessä Namibiassa - vuonna 1870, kaikki lähetit olivat miehiä. Nainen saattoi osallistua työhön vain lähetyssaarnaajan vaimona.

Naista ei kuitenkaan pidetty oikeana lähetystyöntekijänä eikä hänellä ollut pääsyä kentän asioista päättävään veljienkokoukseen. Vaimon elämä oli usein yksinäistä, kun mies saattoi viipyä viikkokausia lähetysmatkoilla. Ilmasto ja alkeelliset olot koituivat monen naisen, etenkin synnyttäjän, kohtaloksi. Moni nainen ikävöi myös lapsiaan, jotka oli lähetettävä yksin kotimaahan kouluun. Lähteet eivät juuri kerro, miten lapset kokivat vanhempiensa hylkäämisen.

ENSIMMÄISET VARSINAISET NAISLÄHETIT hyväksyttiin vasta vuonna 1898, noin 30 vuotta miehiä myöhemmin. Myös he kohtasivat kentällä suuria vaikeuksia.

Naimattoman naisen liikkumavapaus ambokulttuurissa oli rajallinen. Monet mieslähetit eivät arvostaneet naispuolisten kollegojensa työtä, ja naisten palkat olivat selvästi miesten palkkoja matalampia. "Mitä me näillä tytöillä teemme!" puuskahti kentän esimieskin, silloin yli 40 vuotta työssä ollut veteraani Martti Rautanen. Monet naiset kokivat itsensä hyödyttömiksi ja yksinäisiksi.

TÄMÄ JA MONTA muuta mielenkiintoista asiaa käy ilmi teologian tohtori Kirsti Kenan kirjoittamasta Suomen lähetysseuran naislähettien historiaa käsittelevästä teoksesta Eevat apostolien askelissa. Kirja kertoo monin esimerkein, kuinka kutsumustietoiset ja usein hyvin koulutetut naiset törmäsivät vanhemman sukupolven patriarkaalisuuteen ja vanhoillisuuteen.

Kirjoittaja ei kuitenkaan sorru jälkiviisauteen vaan muistuttaa, että lähetystyön pioneerit olivat oman aikansa lapsia. Myös monet muut ajan ilmiöt, esimerkiksi selkeä säätytietoisuus, heijastuivat lähetyskentille.

Oman aikansa peili on myös lähettien, niin miesten kuin naistenkin, suhtautuminen paikalliseen väestöön. Ajatukset "pakanoiden saastuttavasta siveettömyydestä" ja "henkisestä tylsyydestä" ovat karmeaa luettavaa - vielä karmeampaa kuin naisten kokema nuiva kohtelu.