PÄÄTIMME 4-VUOTIAAN POJAN kanssa pitkästä aikaa leipoa. Kysyin pojalta, mitä hän haluaisi. Mustikkamuffinsseja, oli pojan toive. Kotona ei ollut mustikoita, joten korvasimme ne rusinoilla.

Ensin syötiin taikinaa, ja kun muffinssit olivat valmistuneet, poika kehui ja söi niitä yhdeksän. Vähän ajan kuluttua tuli paha olo ja oksennus.

En tiedä, onnistuinko kasvatusyrityksessäni. Olin nimittäin hiljan lukenut amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan rikollisten lapsuudenkodissa ei ollut harrastettu leipomista.

Naureskelin juttua lukiessani, mutta asia oli jäänyt pyörimään alitajuntaani: Onko positiivisesti lapseen vaikuttava tekijä itse leipomisprosessi vai pullantuoksu? Käykö raakapakastekorvapuustien tuoksu vai pitääkö leipoa alusta loppuun itse? Päädyin siihen, että yhdessä leipominen on se olennainen asia.

Mutta kyllä raakapakastepullillekin löytyy syömistä tärkeämpää käyttöä. Jos niistä ei nyt olekaan kasvatusmenetelmäksi, niin ainakin niistä on apua nykyajan tiukassa asuntobisneksessä.

Kiinteistövälittäjä oli antanut ystäväpariskunnalle ohjeita asunnon esittelykuntoon laittamiseksi: on hyvä tuulettaa, pedata pedit ja laittaa likaiset astiat koneeseen. Ekstrana voisi olla vielä pullantuoksu: siitä tulee niin kodikas vaikutelma.

Auttaisiko kasvatuksessa parhaiten