Pieni koululainen väkertää ja tuhertaa neulepuikkojen ja villalangan kanssa. Pyörittää lankaa puikon ympärille ja yrittää saada aikaan silmukoita. Opettaja tulee tarkastamaan ja määrää työn purettavaksi.

Ei syntynyt pienen Hanna-tytön käsissä villasukkaa, ei sitten millään. Sukanvarsi jäi jo ennen kantapäätä kesken.

- Se oli hankalaa ja väkinäistä. Lopulta opettajakin kyllästyi, kun joutui purkamaan koko ajan ja lopetti koko homman, Hanna Saikkonen, 75, muistelee kouluaikojensa käsityötunteja.

Mutta sisua koulun käsityötunnit kasvattivat. Jos ei onnistu neulomalla, yritän virkkaamista, Hanna päätti. Hän purki vanhan neuleen ja alkoi virkata.

- Virkkaaminen luontui minulta selvästi paremmin. Sain aikaan lapaset. Siitä syntyi oma halu ja into, ja käsitöiden tekemisestä tuli mieluisaa.

Myöhemmin Hanna Saikkonen onnistui myös neulomaan sukat, ja sittemmin hänen käsissään on syntynyt sukkapareja niin sukulaisten lapsille, myyjäisiin kuin tilaajillekin.

Hanna Saikkosen tarina on lohdullinen: ala-asteen käsityötuntien tumpelostakin voi tulla neuloja. Ja vaikkei sankarineulojaa tulisikaan, niin kuin Hannasta, niin ainakin jonkinlainen. Kaikki on mahdollista.

VILLASUKAT AUTTAVAT AINA

Käsityöt ovat olleet Hanna Saikkosen harrastus koko aikuisiän. Ja villasukat ovat hänen, niin kuin monen muunkin vanhemman naisen, erikoisalaa.

Kun kerron hänelle, että neulominen on nyt maailmallakin muotia ja että filmitähdetkin opettelevat neulomaan, Hannaa naurattaa.

- Kyllähän ne nykynuoret tekevät villapaitoja, mutta sukkia harvempi.

- Minua kyllä ihmetyttää, että miksi ne eivät nykyään edes käytä villasukkia, pitävät kai ostosukkia parempina.

Hanna Saikkosen mielestä villasukat ovat parhaat sukat. Ne eivät hiosta ja ovat lämpimät vaikka kastuisivat. Saappaissa villasukat ovat ainoat oikeat.

- Jotkut urheilijat ovat ymmärtäneet villasukkien päälle. He ovat tulleet meidän myyjäisiin sen takia, että tahtovat saada oikeita villasukkia. Kun ei sellaisia kaupasta saa.

Hanna itse käyttää villasukkia joka yö. Muuten huonoverenkiertoiset jalat palelevat.

KOVASSA KÄYTÖSSÄ KULUNEET KÄDET

Kun kysyn Hanna Saikkoselta, kuinka paljon sukkia on tullut elämän aikana neulottua, hän tuhahtaa.

- Ei niitä nyt rupea kukaan laskemaan.

- Mutta tuleehaan niitä kymmeniä pareja vuodessa, hän sitten vastaa.

Nyt ahkeran työihmisen kädet ovat huonossa kunnossa.

- Ovat kovassa käytössä kuluneet, Hanna toteaa.

Nuorena tyttönä Hanna Saikkonen oli ensin karjakkona muutaman vuoden, sitten keittiötöissä.

- Silloin, kun oli parikolmekymppinen, oli intoa ja voimia. Mutta kun on lapsesta asti tehnyt raskasta työtä, niin siinä käy niin, ettei ihminen ole enää sama kuin ennen.

- En enää uskalla mattoja kutoa, kun on käsissä nivelrikko. Virkkaaminenkaan ei onnistu, kun sormet ovat niin jäykät. Ja nykyään kädet tahtovat puutua neuloessakin, vaikka se on kevyempää työtä kuin kangaspuitten louskuttaminen tai virkkaaminen.

- Täytyy vain pikkuhiljaa hellittää.

TUHANNELLA MARKALLA KÄSITÖITÄ

Mutta ei Hanna Saikkonen ole malttanut sukkien neulomista kokonaan lopettaa. Kaksi kertaa vuodessa ovat myyjäiset, ja niissä hän myy toisten ahkerien rouvien kanssa aina noin tuhannella markalla käsitöitä lähetystyön hyväksi.

Erityinen ilonaihe myyjäisissä on se, kun hyväntekijät kohtaavat toisia hyväntekijöitä. Monena jouluna on sama henkilö tullut myyjäisostoksille ja ostanut useampia sukkapareja ja kertonut lähettävänsä ne Kosovoon. Ja yhtenä jouluna yksi asiakas tuli ostamaan myyjäisistä sukkia lahjoittaakseen niitä kovaosaosille vantaalaisille.

- Se on paras kiitos ja siitä tulee hyvä mieli, että menevät tarpeeseen, Hanna Saikkonen toteaa.