OLIN JUNASSA. ERÄS matkustaja oli nukahtanut istualtaan kesken matkan. Juna pysähtyi matkan varrella useita kertoja eri asemilla, mutta tuo matkalainen nukkui kaikessa rauhassa. Yksi hänen lähellään istuva oli vähän hädissään: "Mahtaako tuo nyt ajaa oman asemansa ohitse?" Hän tönäisi välillä nukkujaa ja kysyi: "Mihin olette matkalla?" Vastausta ei tullut, mitään ei tapahtunut. Lopulta konduktööri tuli paikalle ja ravisteli nukkuvan hereille.

Meistä jokainen on elämänmatkalla eri asemapaikkoja ohittamassa. On aina olemassa sellainen vaara, että kuljemme kuin unessa ohi määränpään. Emme aina edes tiedä, mihin olemme matkalla. Joku voi joskus ravistella meitä: saattaa tulla vaikeuksia ihmissuhteissa, muutoksia toimeentulossa, sairautta tai stressiä.

ELÄMÄ ON ENEMMÄN kuin se, mitä me kykenemme näkemään, ymmärtämään tai tuntemaan. Jumala lähettää meille erilaisia vaiheita, jotka vähän ravistelevat. Ne eivät kuitenkaan muuta elämäämme, ellei Jumala itse tule elämäämme ja ravista meitä.

On lahjaa saada elää täyttä elämää. Ei tarvitse olla sivustakatsoja, mutta ei myöskään yrittää elää pinnistelemällä ja ponnistelemalla. Kristittynä oleminen ei ole yrityksiä ja joukkoa erilaisia tekoja tai uskonharjoituksia. Se on uutta elämää Herrassa. Tätä tarkoittaa puhe uudestisyntymisen välttämättömyydestä.

JUMALA OTTAA VASTAAN huutomme. Vastaus voi tulla joskus hiljaisuudessa. Silloin voi ottaa vastaan Jumalan rakkauden. Elämällä on toivo.

Kärsimys on yksi kanava Jumala-kokemuksen löytämiseen. Ihme voi tapahtua: sairaus paranee, ihmissuhde elpyy. Aina ei tapahdu paranemista tai muuta näkyvää hyvää muutosta, mutta silti voi kokea yli ymmärryksen käyvää lohdutusta, voimaa ja läsnäoloa. Kelpaan tällaisena.

Jumala on samaistunut ihmisen pelkoon, köyhyyteen, rikkinäisyyteen ja yksinäisyyteen. Hän näki hätämme ja tuli Kristuksen kautta keskelle tätä meidän elämäämme, siksi Hän on meidän Isämme ja lupasi ennen taivaaseen astumistaan: "Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti."