Kuusi työntekijää ja rinki vapaaehtoisia pyörittää Suomen punaisen ristin nuorten turvataloa Vantaalla. Sinne tullaan käymään, yöksi tai muutamaksi päiväksi, haetaan hengähdystaukoa ja hiukan työntöapua parempaan suuntaan.Ensin ajetaan Asolanväylää ja käännytään Sairaalatielle ylös mäkeä. Vastapäätä Peijas-Rekolan sairaalan ensiapupolia käännytään hiekkatielle ja kuljetaan vanhan navetan ohi Rekolan kartanon pihaan.Suomen punaisen ristin nuorten turvatalo sijaitsee omassa rauhassaan. Aikanaan samassa kiinteistössä sijaitsi Rekolan kirkko. Nyt SPR on kartanossa Diakoniasäätiö Foiben vuokralaisena ja hienosta vanhasta talosta haetaan edelleen rauhaa ja voimia.- Edesmenneet Rekolan veljekset olivat tunnettuja hyväntekijöitä, jotka auttoivat kuntalaisia, esimerkiksi katovuosien aikana. He halusivat testamentata rakennuksen seurakunnalle. Silloin tällöin tapaa ihmisiä, jotka muistelevat täällä käytyä rippikouluaan tai täällä vietettyjä häitään - aika kiva ajatus.Turvatalon johtaja Anna Laitinen tuli kuusi vuotta sitten muiden työntekijöiden kanssa pintaremontoimaan tiloja uuteen käyttöön. Kesäkuun 20. päivänä vuonna 1994 Vantaan turvatalo avattiin. Vaikka oli loma ja kesälomakausi, sana kulki. Nuoret löysivät ovelle aika nopeasti.

JOSKUS TARVITAAN VÄHÄN APUA

- Nuorille turvatalo merkitsee turvaa erilaisilta asioilta:

perheestä, kavereista, omasta ahdistuksesta. Turvatalolle tuleminen on merkki siitä, että on ollut tosi rohkea. Se merkitsee helpotusta, koska sitten tietää, että asiat voivat lähteä eteenpäin ja parempaan suuntaan. Ja tietysti turvatalo on nuorille myös ruokaa, puhtautta ja muuta sellaista, Anna Laitinen selittää.Turvatalon varsinaiset tilat ovat yläkerrassa. Sinne kiivetään vanhoja siniharmaiksi maalattuja rappuja. Alakerrassa on muutama tukiasunto, joissa opettelee oman asumisen ja selviämisen puitteita muutama nuori. Heillä on myös käytössään yläkerran tarjoama tuki. Turvatalon puolella yläkerrassa on kodikkaan ja rauhallisen näköistä. Laitinen osoittaa seiniä:- Nämä huoneet maalattiin ja tapetoitiin silloin kuusi vuotta sitten ja yhtään piirrosta ei ole seiniin tullut. Nuoret ymmärtävät heti tänne tullessaan, mistä on kysymys. Ei näitä paikkoja haluta sotkea.- Kynnys on mahdollisimman matalalla. Tänne ei tarvita lähetteitä, ei etukäteisajanvarausta, ei mitään. Milloin tahansa saa tulla, vaikka keskellä aamuyötä. Täällä ei moralisoida tai osoitella sormella. Elämässä jokainen taaplaa tyylillään, ja jokaisella on omat käsikirjoituksensa moraalikäsityksineen ja arvoineen, ja se kaikki toimii enemmän tai vähemmän hyvin. Joskus tarvitaan hieman apua ja jeesinkiä, ja silloin voi tulla tänne.Turvatalon käyttäjät ovat yleensä 12-19-vuotiaita. Joskus apua saattaa hakea yhdeksänvuotias, ja vanhimmat nuoret ovat 21-vuotiaita. Kaikille löytyy sänky tai patja ainakin, jos niin ruuhkaista sattuisi olemaan. Sänkypaikkoja on kahdeksan. Työntekijä ja koulutettu vapaaehtoinen ovat paikalla jokaisena yönä.

ETTÄ SAISI UNELMOIDA

Silloin kun tarvitsee tulla, turvatalolle tullaan etuovesta.

Työntekijä moikkaa tervetulleeksi eteisessä, raput ylös, juodaan kuppi teetä tai kahvia ja jutellaan vähän. Mietitään kaikessa rauhassa, löytyisikö elämäntilanteeseen apua, jos jäisi yöksi ja pariksi. Kotiin soitetaan samana iltana yhteispäätöksellä nuoren kanssa - turvatalon tarkoituksena on loppujen lopuksi näyttää, että oma koti on paras paikka.Yöpymisien määrälle ei ole mitään varsinaista kattoa ja keskimääräisen pysähdyksen mitta on kahdeksan vuorokautta. Suurin osa turvatalolle tulleista lähtee takaisin kotiin, jotkut omaan asuntoon, muutamat laitoksiin, joku kadullekin.- Tämä on kriisipäivystystä ja tilapäinen paikka, joka on periaatteessa kiinni aamukymmenestä iltaviiteen. Nuoret eivät osallistu talon töihin, eivät edes kahvinkeittoon. Kun pitää lähteä päiväksi pois ja illalla on kiinteä kotiintuloaika, tästä ei tule niin helppoa, että kukaan haluaisi jäädä vain olemaan, Laitinen sanoo.Turvatalolla ei muutenkaan tarjota pelkkiä seiniä ja kattoa.

Kun nuori päättää ensimmäisenä iltana viipyä jonkun aikaa, hänen kanssaan aletaan vähitellen laatia "positiivista maailmankarttaa" ja nuori sitoutuu tekemään töitä itsensä kanssa. Turvatalon menetelmät ovat ratkaisu- ja voimavarakeskeisiä, niiden tarkoituksena on kaivaa nuorelle voimavaroja siitä elämänkuviosta, joka hänellä on. Kahdenkeskisiä keskusteluja ja perheneuvotteluja pidetään usein vielä senkin jälkeen, kun pahin on ohi ja nuori on jo turvatalolta lähtenyt.- Tärkeintä on, että turvatalolla tulee kuulluksi - esimerkiksi niistä asioista, joita haluaisi: siisti ja viihtyisä koti, työ, ei riitoja vanhempien kanssa, ystävä. Tai niistä asioista, jotka ovat kurjia, esimerkiksi lyöminen, kaverit tai vaikkapa se ettei saa kehuja, kuten eräs nuori kirjoitti. - Ei yksikään ihminen muutu hyväksi sillä, että häntä sanotaan pahaksi. Pitää etsiä unelmia ja niitä asioita, joissa on hyvä. Jos me täällä saadaan joku nuori nauramaan, ollaan jo matkalla toivotulle tielle.

-------------------------------------

Juttelua tiskin lomassa

Turvatalolla käy reilut parikymmentä ihmistä vapaaehtoisina lahjoittamassa aikaansa nuorille. Vapaaehtoisen päivystysvuoro kestää iltaviidestä aamuun saakka.- Aika kuluu ennen kaikkea jutellessa. Nuorilla on valtava tarve saada keskustella aikuisen kanssa, monenlaisista asioista. Toiset kertovat ihmissuhdevaikeuksistaan, toisille on tärkeää kuulla siitä, mitä vapaaehtoiset tekevät ammatikseen ja miten päätyivät sellaisiin hommiin. Minä laitan ruokaa tai tiskaan ja juttu luistaa siinä luontevasti, sanoo Sointu Silvola, joka on ollut mukana vapaaehtoisten ringissä alusta asti.Silvola on sosiaalikasvattaja, joka toimii Korsossa kymppiluokan opettajana. Turvatalolla hän käy nelisen kertaa kuukaudessa.- Lähdin mukaan juuri valmistuneena ajatellen, että elämällä

pitää tehdä jotain hyödyllistä ainakin yhden kesän ajan, mutta siihen jäikin kiinni. Minulle tuottaa hyvää mieltä, kun voin antaa vähän omastani. - Toisaalta täällä on tosi hyvä yhteishenki ja vapaaehtoisia arvostetaan. Nuoretkin osaavat antaa positiivisen palautteen suoraan. Heille on tärkeää, että joku tosiaan tekee palkatta oman työpäivän jälkeen työtä heidän kanssaan.Turvatalo kasvattaa myös vapaehtoisiaan. Sointu sanoo, että

jokaisen nuoren kohtaaminen ja hyväksyminen sellaisenaan on arvokas läksy.- Jaksamisen ja innostumisen kannalta on myös tärkeää tuntea, että on arvokas. Täällä on tapana, että aamulla työntekijä aina kiittää vapaaehtoista illan ja yön työstä.