TUOHTUNUT NIMIMERKKI VALITTI iltapäivälehden yleisönosastolla nykynuorison käyttäytymistä: "Ei riitä, että vetelehditään kädet taskuissa, kiroillaan ja juodaan viinaa, enää ei hautausmaitakaan jätetä rauhaan ilkivallalta. ... Onko nuorisolla mitään moraalia?" Niinpä - ainakaan minun nuoruudessani ei tapahtunut mitään noin kamalaa...

Ihmisen muisti on valikoiva, ja arvostukset muuttuvat iän myötä. Olisiko siinä selitys, miksi aikuisväestö pitää nuorisoa aina turmeltuneempana ja huonompana, kuin mitä oma ikäpolvi oli aikoinaan.

Kolmekymmentä vuotta sitten vanhemmat, jotka olivat aikanaan kauhistuttaneet omia vanhempiaan musiikkimieltymyksillään, järkyttyivät, kun nuoriso kuunteli Beatlesia. Nykyvanhemmat, jotka edelleen kuuntelevat Beatlesia, kauhistelevat nykynuorison musiikkimakua.

AJATUS NUORISON TURMELTUNEISUUDESTA ei ole uusi. Jo ennen ajanlaskumme alkua roomalainen runoilija Horatius valitti: "Vanhempamme olivat pahempia kuin omat vanhempansa, ja me, heidän rappeutunut jälkikasvunsa, kasvatamme vielä turmeltuneemman sukupolven." Samansuuntaisia ajatuksia on löytynyt myös tuhansia vuosia vanhoista egyptiläisistä kirjoituksista.

Nuoren itsenäistymiseen kuuluu kapinointi, ja kapinointi merkitsee usein vanhemman sukupolven tahallista ärsyttämistä. Se voi saada myös epäterveitä piirteitä, kuten pahentunut huumeiden käyttö ja hautarauhan rikkominen osoittavat. Tällainen käytös ei ole yksinomaan kapinaa. Se on hätähuuto, merkki pahoinvoinnista.

PAHANOLON PURKAUKSEEN TÄYTYY suhtautua vakavasti. Epätoivottua käyttäytymistä ei pidä suvaita. Mutta yleinen paheksuminen - koko nuorison leimaaminen joidenkin yksilöiden tempausten perusteella - ei helpota nuoren oloa. Päinvastoin, yleinen kauhistelu, joka pahimmillaan muuttuu nuorten demonisoinniksi, vain pahentaa tilannetta.

Huomattavasti parempi keino on kohdella jokaista nuorta yksilönä ja olla aidosti kiinnostunut hänestä. Nuoren rinnalla kulkeminen ja hänestä välittäminen ei kuulu vain vanhemmille tai ammattiauttajille vaan meille jokaiselle.