KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖSSÄ ON valmisteltu ehdotusta, jonka mukaan kauppojen vapaata sunnuntaiaukioloa laajennettaisiin koskemaan myös touko- ja marraskuuta nykyisten kesäkuukausien ja joulukuun lisäksi. Nykyisestä liikeaikalaista päätettiin helmikuussa 1997.

Olosuhteet tuskin ovat kolmessa vuodessa niin paljon muuttuneet, että muutos sen vuoksi olisi perusteltu, mutta ilmeisesti tässä noudatetaankin vähittäisen laajentamisen taktiikkaa. Kun muutosta ei saatu kerralla läpi, edetään muutama sunnuntai kerrallaan ja samalla muokataan ihmisten asenteita. Kohta voidaankin kysyä, miksi ihmeessä kauppojen pitäisi olla muutamana sunnuntaina kiinni, kun ne muuten ovat auki.

VAPAATA AUKIOLOA KIIVAIMMIN ajavaa Kaupan keskusliittoa mahtaa harmittaa, kun tähänastisissa kyselytutkimuksissa enemmistö vielä pitää nykyistä aukioloa riittävänä. Myöskään työntekijät ja ainoan vapaapäivänsä kilpailusyistä menettävät pienkauppiaat eivät ole asiasta innoissaan.

Entä miksi kirkko vastustaa kauppojen aukioloa? Raamatullisena perusteena on tietysti kolmas käsky "muista pyhittää lepopäivä". Tämän käskyn ydin ei kuitenkaan ole jonkin vapauden rajoittamisessa, vaan vapautuksessa. Painotus ei ole Jumalassa, vaan ihmisen tarpeissa.

VANHASSA TESTAMENTISSA KOLMATTA käskyä perustellaan näin: "sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin". Sapatti oli siis aikansa edistyksellisintä työaikalainsäädäntöä.

Nyt kannattaisi pysähtyä miettimään haluavatko ihmiset tosiaan, että ennen pitkää kaikki viikonpäivät muistuttavat toisiaan. Kauppojen aukioloa seuraa vaatimus pankkien aukiolosta, sitten tulevat kuntien ja valtion virastot.

Markkinat ja kulutus määräävät elämisen tahdin niin, ettei vapaa-aikakaan ole enää omissa käsissämme. Samaan aikaan ihmiset kaipaavat hiljaisuutta ja sitä, että joku viheltäisi pelin poikki edes hetkeksi.

Eivätkö sunnuntait ole sitä varten?