Erämaan isiltä voi oppia yksinkertaisuutta, mutkattomuutta ja suoruutta ihmissuhteisiin. He tiedostivat olevansa pieni osa Jumalan luomaa suurta luomakuntaa. Erämaassa he oppivat, miten vähän ihmiselle on loppujen lopuksi tarpeen. Heillä oli pelkistämisen taito ja heidän antamansa neuvot olivat hyvin selkeitä ja käytännöllisiä.

Pastori Kalervo Peltonen istuu kirjojen täyttämässä olohuoneessaan ja käy läpi kirkkohistoriaa 200-luvun lopulla eläneistä Egyptin autiomaiden isistä Berliinin betonierämaahan 1980-luvulla muuttaneeseen evankeliseen sisar Ankeen.

Olennaista erämaassa eivät ole autiomaaolot, vaan sisäinen rukoushiljaisuus. Siitä kumpuavat myös menneen ja nykyisen ajan hengellisten ohjaajien elämänohjeet.

Peltonen on monien käyttämä hengellinen ohjaaja, nykyajan erämaan isä. Ennen kuin hänestä tuli Kaarinassa Turun lähellä sijaitsevan Morbackan hiljaisuuden yhteisön pappi, hän kiersi maailmaa.

Peltonen teki teologian lisensiaattityön Upsalassa ja jatkoi filosofian tohtoriksi Dublinissa. Kirkkomusiikkia hän opiskeli Leningradissa ja Cambridgessä. Hän myös opetti Tokion Chua- yliopistossa.

Taizén ekumeeninen yhteisö on hänelle toinen koti. Harrastuksena on rauhanliike ja rautatieläisten kristillinen yhdistys. Asiantuntemus rukouksen, hiljaisuuden ja sielunhoidon alalla ulottuu kelttiläisestä perinteestä ja keskiajan mystikoista mielisairaalapapin työhön.

PAKO MAAILMASTA

- Hengelliseksi ohjaajaksi ei pyritä, yhtäkkiä sitä vain huomaa olevansa sellainen, kiteyttää Peltonen.

Niin kävi myös niille miehille ja naisille, jotka kirkon alkuvuosisatoina pakenivat maailman hälyä ja oman sisimpänsä ristiriitoja erämaan rauhaan. Autiomaassa vietetyt hiljaiset rukouksen vuodet tekivät heistä hengellisiä isiä ja äitejä, joiden luo tultiin pitkienkin matkojen takaa. Usean erakon muodostamista yhteisöistä kehittyi vähitellen luostarilaitos.

- Luostareissa hengellinen ohjaaja oli eri asia kuin uusia tulokkaita ohjaava noviisimestari, rippi-isä tai luostarin johtaja. Hengellisessä ohjauksessa ei pidä olla auktoriteettisuhdetta. Kyse on korkeintaan sisäisestä auktoriteetista - siitä, että kokee toisen ihmiseksi, johon voi luottaa ja jolta voi oppia jotakin, Peltonen selvittää.

- Tärkeätä on ohjaajan ja ohjattavan välinen vuorovaikutus. Siihen sisältyy paitsi sanoja, myös se, mitä ei sanota. Hyvä hengellinen ohjaaja uskaltaa olla läsnä ja vain kuunnella. Joskus neuvo voi olla vain yksi lause, mutta se voi olla hyvin yllättävä ja asian ytimeen osuva.

Suomen kirkkohistoriasta tulee mieleen kertomus nuoren Paavo Ruotsalaisen käynnistä seppä Högmanin luona. Ainutkertainen ohjaus kiteytyi lauseeseen: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Jeesuksen Kristuksen sisällinen tuntemus." Paavo Ruotsalaisesta tuli herätysliikejohtaja ja syvällinen sielunhoitaja.

Peltonen poimii esimerkiksi 400-luvulla eläneen armenialaisen Eznikin. Hänellä oli Marius-niminen oppilas, joka koki saaneensa parantamisen lahjan ja kaipasi oppimestariltaan kiireesti neuvoa, miten sitä käyttää.

Marius lähetti sanan etukäteen, mutta ei saanut vastausta. Sen sijaan hän joutui istuttamaan Eznikin kanssa taimia. Eznik panttasi neuvoaan ja halusi tällä muistuttaa, että lahja on Jumalan eikä Mariuksen ja että Hän pitää siitä huolen.

Jotta pystyy auttamaan, on huolehdittava omista hengellisistä tarpeistaan ja jaksettava sitten todella kuunnella ihmisiä.

RUKOUS ON KUIN HENGITYS

Peltosen mukaan hengellinen ohjaus ja kirkon hierarkia ovat kaksi eri asiaa. Hengellinen ohjaaja voi olla pappi, mutta myös maallikko.

Hengellinen ohjaaja löytyy kyselemällä ja etsimällä avoimin mielin. Koska kyse on kahden ihmisen välisestä vuorovaikutussuhteesta, kannattaa puolin ja toisin miettiä tarkoin, toimiiko ohjaajan ja ohjattavan välinen yhteys. Hengellinen ohjaus on siinä mielessä mittatilaustyötä.

Onko hengellinen ohjaaja erityisen pyhä ihminen?

- Ei niin voi sanoa, mutta hengellisellä ohjaajalla täytyy olla elävä Jumala-suhde niin, että hän seurustelee aina ja kaikkialla Jumalan kanssa.

- Rukous on hengellisessä ohjauksessa läsnä yhtä luonnollisella tavalla kuin hengitys, vaikka itse ohjaustilanteessa ei rukoiltaisikaan. Hengellisen ohjaajan on oltava armahtavainen, rakkaudellinen ja kärsivällinen.

- Tarvitaan kirjaviisautta ja elämänkokemusta, koulutus on avuksi. Jumala on ohjaustilanteessa mukana sillä tavalla, että hän rohkaisee sanomaan asioita, joista monesti huomaa, ettei olisi niitä itse noin sanonut. Jälkeenpäin käy ilmi, että ajatus oli juuri oikea ja siihen tilanteeseen sopiva.

------------------------

Isä Mooses ja synnintekijä

Eräs veli teki syntiä. Kutsuttiin koolle kokous, johon myös abba Moosesta pyydettiin tulemaan, mutta tämä kieltäytyi lähtemästä sinne. Silloin pappi lähetti jonkun sanomaan hänelle:

- Tule, sillä kaikki odottavat sinua.

Niin abba Mooses nousi ja lähti. Hän otti vuotavan kannun, täytti sen vedellä ja vei sen mukanaan. Toiset tulivat ulos häntä vastaan ja sanoivat:

- Mitä tämä tarkoittaa, isä?

Vanhus sanoi heille:

- Syntini juoksevat minun perässäni, enkä näe niitä, mutta tänä päivänä tulen tuomitsemaan toisen virhettä.

Kun he kuulivat tämän, eivät he enää sanoneet mitään sille veljelle vaan antoivat hänelle anteeksi.

Henri J.M. Nouwen: Sydämen tie. Kirjaneliö 1984.