MITÄ SANOISIT, JOS sinulta kysyttäisiin, mikä voittoa symboloiva merkki yhdistää kolmasosaa maapallon asukkaista?

Joku historiaa tunteva saattaisi tarjota vastaukseksi etu- ja keskisormen muodostamaa V-kirjainta, jonka Iso-Britannian pääministeri Winston Churchill toisen maailmansodan aikana otti käyttöön. Jollekin innokkaalle penkkiurheilijalle voisi tulla mieleen urheilijoiden tapa tuulettaa kädet kohti taivasta kohotettuina. Mutta moniko tarjoaisi vastaukseksi ristiä?

"TAPPION KÄRSINEELLE VOITON merkki." Nämä sanat tulivat valtavana lohdutuksena tuntemalleni ihmiselle, joka oli kärsinyt elämässään täydellisen haaksirikon. Kaikki se hyvä, minkä varaan oli vuosia rakennettu, oli mennyt. Harteilla oli vain tuskaa, surua ja kipua. Yhtäkkiä sielunhoitajana toiminut pappi sanoi nämä sanat ja piirsi kädellään ristinmerkin. Otsaan piirretty risti laukaisi jotain sisimmässä: on sittenkin olemassa pohja, joka kestää. Kaikki toivo ei olekaan mennyttä, on paljon syitä elää. Ulkona paistoi kirkas kevätaurinko.

Maailman yleisin voiton merkki on risti. Yhdeksälle kymmenestä suomalaisesta se on piirretty jo kasteessa ja suurimmalle osalle se on myös symboli, joka tehdään arkun kanteen, kun maallinen elämä päättyy.

RISTI ON TUTTU näky hautausmailla, mutta sielläkään se ei julista kuolemaa, vaan elämää. Risti muistuttaa iankaikkisen elämän toivosta, siitä että kuolema on jo voitettu. Kuten meidänkin virsikirjastamme nykyisin löytyvässä ortodoksisessa pääsiäistroparissa lauletaan: "Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi."

Vaikka joulu on suuri juhla, on kristikunnan suurin juhla kuitenkin pääsiäinen. Pääsiäinen, jossa ovat läsnä sekä suru että ilo. Tie ristille oli tuskien täyttämä, mutta kaikki ei päättynyt sinne. Risti on tyhjä, hauta on tyhjä. Elämää on vielä edessäpäin. Eikö siinä ole aihetta todelliseen riemuun?

Riemullista pääsiäistä! Vantaan Lauri ilmestyy seuraavan kerran 4.5.