Tenori Juha Moisio pytkii aineettomaan tulkintaan:

- Ihmisillä on nykyään valtava hiljentymisen tarve, väittää nuori seutulalainen tenori Juha Moisio.

Kun klassinen musiikkikin kaupallistuu ja esitetään yhä suuremmalla pauhulla yhä kookkaammilla areenoilla, muodostuu ihmisille sen vastapainoksi tarve levätä, rauhoittua, puhdistua. Olla hiljaa syvällisen musiikin äärellä.

Pidin Bachista jo 7-vuotiaana. Haluan tehdä musiikkia laidasta laitaan, monipuolisesti - mutta tunnen jossakin syvällä, että kotini on kirkko, jossa urut soivat, joku passio pauhaa ja olen pikkupoikana mukana laulamassa, tenori Juha Moisio kertoo.

Cantores Minores -poikakuorossa laulamisen aloittaneella vilkasliikkeisellä tenorilla on laaja esiintymis- ja opiskelukokemus. Paitsi alan korkeita opintoja kotimaassa ja ulkomailla - Suomessa miestä on opettanut huikea kolmikko Matti Tuloisela, Jaakko Ryhänen ja Jorma Hynninen - hän on esiintynyt konserteissa, oopperoissa, passioissa ja oratorioissa sekä harrastanut puheteatteria.

- Meillä laulajat spesialisoituvat jo varhain joihinkin tiettyihin säveltäjiin. Laulaminen on yksinäistä puuhaa. Englannissa, Trinity Collegessa, keskityttiin enemmän yhdessä tekemiseen ja yhtyelauluun. Haluaisin pysyä monipuolisena, pitää yllä laajaa ohjelmistoa.

KATUMUKSEN TUNNELMA

Pitkäperjantaina Juha Moisio esittää pienen orkesterin kanssa Myyrmäen kirkossa harvinaisuuksia. Bachin soolokantaatti Ich armer Mensch, ich Sundenknecht on Suomessa lähes tuntematon. E-molli-huilusonaatti, oboesonaatti ja kantaatti Syvyydestä minä huudan sinua kuuluvat myös perjantai-illan upeaan ohjelmaan.

- Pitkäperjantaihin sopiva katumuksen tunnelma soi tässä Bachin tenorisoolokantaatissa. Siinä kysellään, miksi Poika joutui kärsimään meidän puolestamme. Laulaja kysyy itseltään, mihin hänen itse valitsemansa tie johtaa. Jumalan tietä hän on hylkinyt. Muuta turvaa ei ole kuin Kristuksen armo.

- Pyrimme luomaan tunnelmaa, tilaa sisäiselle hiljentymiselle. Monesti nykyään tehdään musiikkia liian akateemisesti, kuivasti.

- Bach esimerkiksi on niin suuri säveltäjä, että pelkästä kunnioituksesta hänen musiikkiaan esitetään varovaisen kapeasti, ilman henkeä ja elämää. Bachissa on kuitenkin jytää, tanssillisuuttakin. Ja toisaalta haluaisin päästä yhä sisäistyneempään, yhä aineettomampaan tulkintaan. Kun pääsisi kokonaan irti lihasta.

90-luvulla on huimasti lisääntynyt ihmisten tarve kokea ja hiljentyä musiikin äärellä. Kaiken kaupallistuessa ihminen kaipaa kauneutta ja syvyyttä. Bachiltakin on vielä löytämättä paljon helmiä.

- Suomessa ei esitetä juuri lainkaan esimerkiksi koraalikantaattien valtavaa aarteistoa. Niissä on hurjaa kromatiikkaa, lähes jazzinkaltaista. Ihmettelen joskus, miltä se kaikki on mahtanut kuulostaa Bachin omana aikana.

- Haaveeni on esittää ne kaikki.

ELÄMÄÄ MUSIIKIN YMPÄRILLÄ

Juha Moisio on juuri ollut oopperan koelaulussa. Hyvin meni, kuulemma. Moision kevät on kiireinen: hän opettaa yksityisoppilaita, antaa konsertteja, laulaa Puccinin La Bohemen konserttiversiossa Rodolfon osaa ja on mukana Rossinin Stabat Materissa Helsingissä ja Joensuussa. Levytyssopimus syksyä varten on plakkarissa. Savonlinnaankin on ehdittävä.

- Koko elämäni pyörii kyllä musiikin ympärillä, Moisio huokaa. Seutulassa mies ehtii toisinaan hoitaa puutarhaa ja vaeltaa luonnossa. Seurustelu ottaa aikansa sekin.

- Haluaisin jäädä Suomeen, pohtii mies, kun mietimme hänen kansainvälistä kokemustaan.

- Koulutukseni on maksanut miljoonan tälle yhteiskunnalle! Haluan antaa ammattitaitoni Suomen musiikkielämälle.

Koko ajan uudistumaan pyrkivä Juha Moisio on innostunut myös 90-luvulla voimistuneesta hengellisten oopperoiden alueesta.

- Ensin tuli Joona, sittemmin Luther-ooppera, ensi kesänä Kalastaja ja Paavo Rintalan Juha Moisio esiintyy Pitkäperjantain musiikki-illassa 21.4. klo 18.15 Myyrmäen kirkossa