Polkupyörä on yhtä varma kevään merkki kuin mikä tahansa siivekäs. Tosin jonkin verran on niitä kylmäpäitä, jotka polkevat läpi vuoden, mutta he ovat oma lukunsa. Ensimmäiset tavalliset pyöräilijät bongaa yleensä maaliskuussa, ja kypäräpäiden määrä pyöräteillä sen kun kasvaa kevään edetessä.

Terveydenhoitajaksi opiskeleva Mikko Rantala, 23, Jokiniemestä polki kevään ensimmäisen lenkkinsä 25. maaliskuuta. Keravalle ja takaisin. Siitä lähtien Mikko on ulkoiluttanut pyöräänsä kolme kertaa viikossa 30 kilometriä kerrallaan. Sama tahti jatkuu syksyyn saakka, kunnes talvi tekee pyöräilylle stopin.

PURJEHTIJASTA PYÖRÄILIJÄKSI

Mikko Rantalan kevät alkaa pyörän talvisäilöstä hakemisella ja huollolla. Sen jälkeen Mikko nukkuukin pyöränsä kanssa. 21-vaihteinen hybridipyörä on sen verran arvokas, ettei sitä uskalla jättää ulos eikä pyörävarastoon. Parvekettakaan Mikolla ei ole, joten pyörä viihtyy mainiosti makuuhuoneessa sängyn vieressä.

Kuntoilu ja urheilu ovat Mikolla veressä. Hänen päälajinsa oli aiemmin kilpapurjehdus optimisti- ja eurooppajollilla. Opiskelukämpän hyllyllä on melkoinen kokoelma purjehduspyttyjä, arvokkaimpana suomenmestaruuspokaali.

- Nuoruus meni purjehtiessa. Purjehdin 14 vuotta, mutta kilpapurjehdus oli pakko lopettaa, koska se vei liian paljon aikaa, muistelee Mikko Rantala.

Nykyisin Mikko kuntoilee keväästä syksyyn pyörällä ja rullaluistimilla. Talvella hän pelaa harrastuksekseen jääkiekkoa.

- Jalkoja alkaa vipattaa, jos ei pääse liikkumaan, kun on tottunut urheilemaan ja kuntoilemaan.

Vieroitusoireet lakkaavat, kun Mikko ottaa pyörän sängyn päädystä ja suuntaa normaalille lenkilleen: Jokiniemi - Kuusijärvi - Korso - Ruskeasanta - Jokiniemi. Se tekee 30 kilometriä pyörän mittariin.

Mikon tavoitteena on polkea tuhat kilometriä kesässä, viime kesänä tavoite jäi vähän vajaaksi. Rullaluistimilla hän aikoo porhaltaa 400 kilometriä.

- Isäni on myös innokas pyöräilijä, ja meillä on kilpailu siitä, kumpi saa kesällä enemmän kilometrejä mittariin, Mikko naurahtaa.

POLKIESSA TUNTUU KEVÄÄN TUOKSU

Kevään ensimmäiset pyörälenkit voivat olla kylmiä, vaikka mittari väittäisi ilmaa lämpimäksi. Jäinen maa ja kova tuuli saavat pyöräilijän kohmeeseen, jollei vaatetta ole riittävästi. Hansikkaat käteen ja kypärä on muistettava, se on halpa henkivakuutus.

- Jos teen pitemmän lenkin, otan vähän juotavaa ja purtavaa mukaan, että jaksan kotiin. Lisäksi minulla on aina mukana ensiapupakkaus, jota on kerran tarvittukin.

Kevään pyöräretkillä polkiessaan Mikko kiinnittää ensimmäisenä huomiota tuoksuun, joka syntyy jäisen maan sulaessa. Sitten tulevat muut luonnon heräämisen merkit leskenlehtineen ja hiirenkorvineen.

Kevään muuttumisen kesäksi huomaa siitä, kun ötököitä alkaa törmäillä kypärään ja naamaan. Mikko tulee kesän mittaan syöneeksi monta suuhun tälläytyvää siivekästä, ja silmistäkin niitä saa kaivella. Mikon konsti ötököitä vastaan on pitää suu kiinni ja aurinkolasit silmillä.

Kesäisin Mikko suuntaa pyörällä usein vanhaa Kuninkaantietä Sipooseen ja Keravalle. Siellä on kauniita maalaismaisemia. Toisinaan hän kiertää Tuusulanjärven kuuluisaa Rantatietä pitkin. Keravalle Mikon vie partioharrastus.

RAUKEA JA HYVÄ OLO

Pyöräilyssä Mikkoa kiehtovat kuntoilun lisäksi vauhti ja vaihtuvat maisemat. Myös terveydenhoitajan näkökulmasta pyöräily on erinomainen harrastus, sillä se ei kuormita niveliä. Pyöräily ei ole liian rankkaa, ja pyöräiltäessä suuret lihasryhmät tekevät työtä, jolloin sydän pumppaa lihaksiin runsashappista verta, mikä vahvistaa sydäntä ja verenkiertoelimiä.

- Pyörälenkillä saa ajatukset pois opinnoista ja työstä, ja arki unohtuu. Kun vielä menee pyörälenkin jälkeen saunaan tai suihkuun, niin tulee raukea ja hyvä olo, kuvailee Mikko Rantala pyöräilyn autuutta.